Vegaaninen

Oman maan mansikat ovat saaneet pellolla aurinkoa ja kypsyneet keskiyön auringossa, joten ovat todella makeita.
Niinpä tein hilloa ensimmäisistä kypsyneistä mansikoista.
Tässäpä minun reseptini mansikkahilloon, joka säilyy pitkään hyvin desinfioiduissa kuumennetuissa purkeissa.

Ainekset:
2 l mansikoita
2 vaniljatankoa
2.5 dl hillosokeria
0.5 dl luomusitruunan mehua

Valmistusohjeet:

Perkaa mansikat ja paloittele ne kattilaan:
Halkaise vaniljatangot ja kaavi veitsellä siemenet kattilaan, lisää puristettu luomu-sitruunan mehu, sokeri sekä vaniljatangon kuoret.
Anna kiehahtaa ja keittele sitten miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia.
Purkita kuumiin purkkeihin.
Säilytä viileässä!

Tässä hillossa maistuu kesä 🙂

Tänään kävimme tarkastamassa meidän pienen metsäpalstan rajoja kera tabletin ja maastokarttasovelluksen, kun pitäisi alkaa polttopuita tekemään. Yllättävän tarkasti tuollainen tavallinen tabletti paikansi meidät kartalle kun oli selkeät ojat ja metsäautotie rajoina, joista tarkistaa sijainti!
Tutkimusmatkalla löytyi luonnon aare, josta olemme jo vuosia sitten lukeneet, pakuri. Kivan kokoinen möykky näkyi yhden koivun kyljessä ja kun mukana oli kirves niin sehän lähti matkaan. Nyt päästiin vihdoin tuohon luonnon terveysihmeeseen tutustumaan tarkemmin.

Pakurin keräys ei ole jokamiehen oikeus, eli maanomistajalta pitää pyytää lupa. Hetken itsetutkistelun jälkeen lupa heltyi. Pakuri tulee paloitella ja kuivattaa mahdollisimman nopeasti, koska se homehtuu helposti, joten palastelimme sen puukolla ja laitoimme uuniin 50 asteeseen kuivumaan muutamaksi tunniksi. Sitten laitoimme palaset kuivuriin varmuuden vuoksi noin pariksi tunniksi. Meiltä löytyy vanha kahvimylly, jolla jauhoimme kuivuneet palaset kahvinpurujen kaltaiseksi rouheeksi.

Pakurilla on todettu olevan paljon hyviä terveysvaikutuksia ja sitä on satoja vuosia käytetty luontaislääkintään. Suomessa sitä käytettiin kahvin korvikkeena sotien aikoina. Veteen uutettuna maku kieltämättä viittaa kahviin ja teehen.

Tämä herkkä siirappi syntyy kesän aurinkoisten päivien kypsentämistä ruusun terälehdistä. Maku on hienostuneen mieto ja kukkainen. Itse en pidä liiallisesta sokerin käytöstä, joten tässä on huomattavasti vähemmän sokeria kuin hilloresepteissä yleensä. Toki se vaatii pidempää keittoaikaa miedolla lämmöllä, mutta ruusun oma maku pääsee näin paremmin esille.

Ainekset
(2 pientä purnukkaa)
4 dl vettä
1 L tuoreita ruusun terälehtiä
1 vaniljatanko
Hyppysellinen Mesiangervon kukkia
Puolen luomusitruunan kuori raastettuna
2,5-3 dl hillosokeria

Valmistusohjeet
Huuhtele ruusun terälehdet huolellisesti
Keitä terälehtiä miedolla lämmöllä vedessä, johon lisätään halkaistu vaniljatanko ja hyppysellinen mesiangervon kukkia ja sitruunan raastettu kuori noin 30 minuuttia pyöritellen
Siivilöi neste talteen ja puristele viimeiset maut terälehdistä talteen
Laita neste puhtaaseen kattilaan ja lisää hillosokeri
Keittele noin puoli tuntia, tee välillä hyytymiskokeita ottamalla pieni määrä nestettä lautaselle jääkaappiin. Siirapin ei tarvitse hyytyä kuten hyytelön, hillo on valmis, kun siinä on sopivasti kiinteyttä. Siirappi jatkaa kiinteytymistä jääkaapissa tai kellarissa.

Siirappi sopii erinomaisesti esimerkiksi lettujen kera! Meidän juniori mietti, että maistuu erilaiselle, mutta tosi hyvälle.

Lapissa rieskasta on yhtä monta reseptiä kuin niitä valmistavia leipureita, tämä on minun versioni.

Ainekset: (3 pienehköä rieskaa, halkaisija noin 22cm)
5.5-6 dl ohrajauhoja
1 dl venäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2,5 dl maitoa/piimää /vettä (vegaanisessa versiossa käytä kaurajuomaa tai vettä)

Valmistusohjeet:
Sekoita kuivat aineet kylmään nesteeseen.
Sekoita taikana aluksi puuhaarukalla. sekoittele loput taikinasta käsin.
Jauhoita pöytä ohrajauhoilla ja jaa taikina kolmeen osaan.
tee pieniä rieskoja , noin 1/2 -1 cm paksuisia, rei’itä haarukalla ja tee esimerkiksi puuharukalla isompia kuviointia.

Paistaminen:
Rieska tulee paistaa nopeasti, pinnan pitää olla rapea ja sisuksen pehmeä. Me päätimme paistaa rieskat pizza-uunissa, jossa lämpötila on noin 450 C. Tässä lämpötilassa rieska paistuu todella nopeasti, valmista tulee noin kahdessa minuutissa ja puolessa välissä rieska pitää kääntää. Lopputulos on erittäin herkullinen!

Tuoreen rieskan päällehän ei varsinaisesti tarvi muuta kuin voita, mutta laita kylmäsavulohta ja tilliä niin kyllähän maistuu!

Ainekset:
1 pkt Paahdettu merileväarkkeja
1dl vedessä keitettyä puuroriisiä (tai sushiriisiä)
1 dl Risella Basmati Lime ja Korianteri riisiä
Porkkalaa
Kurkkua
Tilliä

Valmistusohjeet:
Keitä puuroriisi kypsäksi, sen jälkeen valmista Basmatiriisi mikrossa ja yhdistä riisit.
Sekoita.

Aseta merileväarkki bambumatolle ja levitä jäähtynyttä riisiä arkille.
Lisää keskelle porkkalaa, kurkkuasuikaleita/paloja sekä tuoretta tilliä.
Kostuta hieman reunoja vedellä ja kääri bambumaton avulla rullaksi.
Anna tekeytyä jääkaapissa noin puolesta tunnista tuntiin.

Tarjoilu:
Leikkaa tekeytynyt rulla suupaloiksi.
Tarjoile soijakastikkeen ja wasabitahnan kera.

Meillä on suvun sisällä muutama vegaani, joten olen tehnyt erilaisia versioita yleisimmistä juhla-ajan ruuista ja haluaisin myös tarjota maistuvia ruokia eri ruokavalioita noudattaville. Kylmäsavulohi ja lohi yleensäkin on meidän suvun suuri Juhannus-herkku, muita kaloja yhtään väheksymättä.
Olen nyt useana vuonna kehitellyt reseptiä vegaanivieraille, nyt jopa isäntä sanoi että maistuu lähes lohelta. Tässä olen käytännyt porkkalaa toastissa.

Ainekset:
3-4 porkkanaa
1-2 tl Maldon merisuolaa

Marinadi:
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
1rkl voikukkasiirappia (tai sokeria)
1 rkl porkkanoiden keitinvettä
1 tl nestemäistä savuaromia (Poppamies)
1 tl Maldon merisuolaa
tuoretta tilliä maun mukaan
rouhittua mustapippuria maun mukaan

Valmistusohjeet:

Pese porkkanat ja kuori:
Siivuta porkkanat kuorimaveitsellä, juustohöylällä tai mandoliinillä
Keitä siivuja noin 3-4 minuuttia ja anna jäähtyä
Tee tässä välissä marinadi, jossa sekoittelet marinadin ainekset keskenään
Lisää jäähtyneet porkkanasiivut marinadiin ja kääntele

Anna maustua jääkaapissa 1-2 vrk välillä käännellen

Tarjoilu:
Olemme kokeilleet näiden ja perinteisen kylmäsavulohen tarjoilua erilaisilla leivillä.
Erinomaisia vaihtoehtoja ovat ruissipsit ja bruschetta-krutonkileivät
Täytä leivät porkkalalla sekä tuoreella kurkulla ja tillillä ja ripottele päälle mustapippuria maun mukaan.

Tätä kutsutaan myös vegaaniseksi hunajaksi värinsä vuoksi, sitä voi käyttää makeuttamiseen hunajan tavoin kuten myös kuusenkerkkäsiirappia, josta kirjoitin aiemmin.

Olen tehnyt tätä jo useana vuotena ja joka kerta olen vähentänyt sokerin määrää reseptissä, mielummin maistan enemmän voikukan makua kuin itse sokeria. Siirappi on joka tapauksessa hyvin makean makuinen.

Ainekset:
(noin 4 dl valmista siirappia)
1 l riivittyjä voikukkia
9 dl vettä
300 g sokeria
1/2 – 1 sitruunan mehu (luomu) maun mukaan
1-2 tl sitruunan raastettua kuorta (luomu)

Valmistusohjeet:
Kerää voikukat puhtaalta paikalta
Levitä ne leivinpaperin päälle tunniksi-pariksi (ötökät häviää)

Leikkaa vihreä tyviosa pois, jolloin jää pääasiassa vain keltaiset terälehdet jäljelle

Kiehauta vesi ja lisää sokeri
Lisää sitruunan kuori, mehu ja huuhdellut voikukan terälehdet
Keitä noin 20 min.
Anna jäähtyä noin tunnin verran

Siivilöi neste
Keitä siivilöityä nestettä noin pari tuntia miedolla lämmöllä

Purkita desinfioituihin purkkeihin, näin siirappi säilyy tosi pitkään jääkaapissa tai kellarissa

Kuusenkerkkätee on ihanan metsäisä.
Aiemmassa artikkelissa (Kuusenkerkkäsiirappi) kerroin kuusenkerkkien hyödyntämisestä.

Ainekset:
2 rkl kuusenkerkkiä
2.5 dl kiehuvaa vettä
1 tl kuusenkerkkäsiirappia (voit käyttää myös hunajaa)

Valmistusohjeet:
Kaada kiehuva vesi kuusenkerkkien päälle, anna hautua 5-10 min.
Siivilöi tee ja mausta siirapilla tai hunajalla.
Itse tykkään käyttää kuusenkerkkäsiirappia joka tuo lisää metsäisyyttä teehen

Kuusenkerkkien paras keruuaika Lapissa kestää noin Juhannukseen asti.
Kerkät kannattaa kerätä mielummin pieninä ja mahdollisimman pehmeinä, isot kerkät ovat melko kitkerän makuisia.
Kuusenkerkät ovat monikäyttöisiä ja siksi pakastan osan kerkistä myöhempää käyttöä varten.
Kuusenkerkissä on runsaasti C-vitamiinia ja antioksidantteja. Kerkkiä voi käyttää mausteena, niistä voi tehdä teetä ja yskänlääkettä ja niitä voi käyttää esimerkiksi leivontaan. Kerkät tuovat muassaan jännän metsäisen maun
Kerkkien kerääminen ei ole jokamiehen oikeus, joten jos et kerää omalta maalta, maanomistajalta täytyy pyytää lupa.

Nyt tein kuusenkerkkäsiirappia, jota voi käyttää monin tavoin mm. makeuttamiseen esimerkiksi teessä, lättyjen päälle, jäätelön joukkoon tai vaikkapa puuroon.
Tämä sopii myös vegaaneille.

Ainekset:
(noin 3-4 dl valmista siirappia)
7.5 dl kuusenkerkkiä
7.5 dl vettä
2.5 dl sokeria

Valmistusohjeet:
Huuhtele kerkät huolellisesti ( voit liottaa niitä yön yli)
Lisää kattilaan kerkät ja vesi ja keitä noin tunti. Siivilöi neste.

Kiehauta ja lisää sokeri, anna kiehua hiljalleen noin pari tuntia välillä sekoittaen.

Testaa hyytyykö eli laita tippa lautaselle ja jääkaappiin hetkeksi.
Purkita ilmatiiviisti niin siirappi säilyy tosi pitkään jääkaapissa tai kellarissa.

Alkaa olla paras aika poimia luonnon omia superfoodeja, tänään keräsin pieniä nokkosia paikalta minne ei teiden tai muutkaan saasteet (toivottavasti) yllä.
Nokkoset kannattaa ryöpätä ennen käyttöä, laitan siitä ohjeen, miten itse sen tein.

P.S Meidän vihreätä ruokaa karttava teinipoika 14 wee, tykkäs et oli OK lättyjä

Ainekset muutamaan lättyyn:
noin reilu dl ryöpättyjä nokkosia
1 kananmuna (voi korvata vegaanisessa versiossa kananmunan korvikkeella)
2.5 dl maitoa tai kaurajuomaa
noin 1 tl suolaa
2.5 dl vehnäjauhoja
1 rkl oliiviöljyä
Paistamiseen voita/öljyä

Valmistusohje:

Ryöppää nokkoset (mieluiten nuoret lehdet ja nuoret nokkoset yleensä)

Pilko ryöpätyt nokkoset maun mukaan joko ronskisti tai sitten ihan sileästi.
Itse olin yllättynyt siitä miten vähän karkeaksikin jätetty nokkonen muodostaa purutuntumaa, vitamiinejähän tässä on enemmän kuin itse pinaatissa.

Sekoita ainekset keskenään ja taikina on valmis paistettavaksi.

Rouhee paistovalmis taikina

Ryöppäys:
Itse tykkään ryöpätä pelkät lehdet nuorista nokkosista. Kerään ne turvallisilta paikoilta, jonka jälkeen pistän ne mahdollisimman kylmään veteen. Sen jälkeen valutan hetken lävikössä ja sen jälkeen kiehautan runsaassa vedessä noin minuutin. Sitten vaan pilkkomaan .

P.S Puolukkahillo on itse tehty viime syksynä, julkaisen reseptin kun on taas hillonta-aika 🙂